Orvannahka-
pyörä

Markkinatalouden lohikäärme teki sen jälleen. Euroopan veronmaksajat joutuvat valitsemaan joukostaan kauniita neitoja, jotka uhrataan jotta koko maailma ei palaisi tuhkaksi. Lohikäärmeelle ei voi mitään, niin se vain on. Ei kannata edes yrittää.

Markkinatalouden monimutkaiset kuviot eivät aukene muille, kuin Euroopan viisaille valtionvarainministereille. Vain he kykenevät hahmottamaan mystisen yhtälön, jossa maailman maista vain viisi on velattomia. Joku voisi tietysti kysyä, missä kaikki raha on, jos kaikki valtiot ovat veloissa? Jos joku kuvittelee yksityisten ihmisten kylpevän rahassa, hän erehtyy. Kun viidentoista maailman rikkaimman ihmisen omaisuus lasketaan yhteen, sillä voi melkein kuitata Portugalin valtionvelan.

Sen jälkeen kun valuuttoja ei enää sidottu kultaan, on rahan illuusio sokaissut silmämme. Tavallisen paperirahan arvoa ei takaa kukaan. Sillä et voi lunasta Suomen Pankin holveista kultanykeröä, vapailta markkinoilta kylläkin. Sähköisen rahan, korkojen ja muuttuvien valuuttakurssien mykistävä yhdistelmä on johtanut tilanteeseen, jossa maailmassa on enemmän velkaa kuin rahaa. Jos kaikki velalliset päättäisivät huomenna periä saatavansa, maailman talous romahtaisi omaan mahdottomuuteensa.

Raha on aina ollut vallan väline. Kun esi-isämme arvostivat leipää, jota sentään saattoi syödä, kuninkaat arvostivat kultaa. Esivallan oli helpompi kerätä veroja sellaisessa muodossa, jota saattoi siirrellä pitkiä matkoja ilman pelkoa eltaantumisesta tai homehtumisesta. Reaalisen vaihdantatalouden aikana talonpojalle rahalle ei ollut mitään käyttöä. Siihen ei voinut pukeutua, sitä ei voinut syödä, sen alle ei päässyt sadetta pakoon. Kesti kauan, ennen kuin kulta- tai hopearahat syrjäyttivät edes jollakin tavalla käytännölliset oravannahat.

Kuvitteellinen raha on vaikea käsite. Veloissa rypevä voi elää kuin kroisos niin kauan kuin uusilla lainoilla voi maksaa edellisten lainojen korot. Tämä taktiikka on Suomen valtiollekin hyvin tuttu, sillä vastuullinen taloudenpito ylittää moninkertaisesti vaalikauden pituuden, ja useimmiten vuorossa olevan ministerin käsityskyvyn.

Kreikkalaisten taloudenpito ei poikkea mitenkään merkittävästi Euroopan yleisestä linjasta. Velkamäärässä Saksa ja Iso-Britannia pesevät sen kirkkaasti. Kyse on vain uskosta, luotetaanko velalliseen vai ei.
Samaan aikaan kun paheksumme romanialaisia kerjäläisiä, jotka vaivautuvat kaduillemme tinakupit kourissaan, pistämme yli tuhat miljoona kirjekuoreen ja postitamme sen aurinkoiseen Ateenan. Tyhmä se on, joka rahan perässä juoksee.
Juha-Pekka Koskinen on päivisin it-alalla työskentelevä yöaikakirjoittaja